Onko työllisyys epämääräinen mittari, jonka todellista merkitystä muuttuvassa
maailmassa on entistä vaikeampi ymmärtää yksiselitteisesti tai järkeenkäyvästi?
Erilaisia työllisyyteen liittyviä asioita, kuten yrittäjä, työntekijä tai työllinen määritellään eri lähteissä
toisistaan eroavilla tavoilla ja osa määritelmistä sopii huonosti yhteen. Minkälaista lopputulemaa
voidaan odottaa, jos keskusteluissa tai päätöksenteossa viitataan ristiin esimerkiksi
lainsäädännössä, työvoimapoliittisissa seikossa, taloustieteessä ja tilastoissa esiintyviin termeihin,
käsittelemättä mahdollisia eroavaisuuksia asiaan liittyvissä määritteissä?
Työllisyydestä puhuttaessa saatetaan viitata seikkoihin, jotka ovat pääasiallisesti muista asioista
riippuvaisia. Keskusteluista voi jäädä sellainen käsitys, että työllisyyden kasvun odotetaan
automaattisesti tarkoittavan kansantulon kasvua tai kasvavia verotuloja, vaikka kumpikaan edellä
mainituista seikoista ei ensisijaisesti vaadi toteutuakseen työllisyyden kasvua, vaan saattaa
ennemminkin olla riippuvainen tulojen kasvusta. Tulon saaminen siis vaatii usein paljon
vaivannäköä, mutta vaivannäkö sinänsä ei takaa tuloa. Tulojen kasvu kuitenkin yleensä säteilee
taloudellista aktiviteettia muualle myös työllisyyttä kasvattaen. Harvemmin keskustelussa
kuitenkaan on kiinnitetty huomiota syyseuraus-suhteisiin.
Mitä sitten työllisyyden seuraamisella ja mittaamisella pyritään selvittämään?
Yhteiskunnan aktiivisuutta taikka aktiviteettien tarkoitusta, motiivia tai hyödyllisyyttä?
Rippuen siitä, mitä aktiivisuudella käsitetään, ei työllisyyden lisääntyminen sinänsä välttämättä
kerro aktiivisuuden lisääntymisestä, vaikka aktiivisuus, erityisesti taloudellinen aktiivisuus,
saattaakin aikaansaada työllisyyttä monissa tapauksissa. Henkilö saattaa olla hyvinkin aktiivinen
toimissaan, olematta silti työllinen. Myöskään toiminnan motiivi tai tarkoitus ei ole sidottu
välttämättä sen työllistävään luonteeseen. Toisaalta toiminnan työllistävyys voidaan käsittää joko
negatiivisena tai positiivisena asiayhteydestä riippuen. Edelleenkään toiminnan hyödyllisyydellä ei
suoranaisesti ole tekemistä työllistävyyden kanssa. Lisäksi hyödyllisyys on hyvinkin monitahoinen
konsepti.
Pyrkimystä ansaita tai edesauttaa talouden aktiivisuutta?
Moni yksityishenkilökin toimii taloudellisten motiivien puitteissa ja kuluttajille suunnattu liiketoiminta
muodostaa suuren osan kansantuotteesta. Kauppaa voidaan käydä myös kuluttajien välillä.
Kehityksessä ja elintason kasvussa lienee kuitenkin kyse uusien elintasoa kasvattavien ratkaisujen
kehittämisestä ja hyödyntämisestä. Tähän tarvitaan niin yrityksien kuin kuluttajienkin vaivannäköä.
Lisäksi kaikki työlliset eivät toimi organisaatioissa, joiden tavoite on tuottaa taloudellista hyötyä.
Toisaalta taloudellista hyötyä voidaan saada myös luontaisedun muodossa.
Jos sitten taas ensi sijassa on tarkoitus mitata esimerkiksi toiminnan tuottaman ansion
todennäköisyyttä taikka vaikutusta kansantulon kasvuun tai elintasoon, niin miksi asiaa ei sitten
pyritä määrittelemään suoraan edellä mainittujen tavoitteiden pohjalta?
Taloudellisen hyödyn tavoittelun tietoisuutta?
Tunnollinen yksityishenkilö tekee talouden kannalta vastuullisia päätöksiä. Kuinka eroaa esim.
yksityishenkilön päätös ostaa tai tehdä itse yrityksen vastaavasta? Huolellinen taloudenpito tuo
yleensä taloudellista hyötyä. Joku saattaa olla yksityiselämässä jopa tarkempi rahankäyttäjä kuin
työelämässä.
Palvelun tai tuotteen valmiutta tai olemassa oloa?
Esimerkiksi yrittäjän eläkelaki ei vaadi palvelun tai tuotteen olemassaoloa yrittäjältä, vaan
määrittelee yrittäjyyden omistussuhteiden kautta. Moni yritys saattaa saada tuloa myös muutoin
kuin suorana myyntitulona tarjoamistaan ratkaisuista. Toisaalta yrityksellä ei tarvitse välttämättä
olla tuotteita tai palveluja ollakseen yritys. Tuotteen tai palvelun olemassaolo kertoo ennemminkin
yritystoiminnan luonteesta ja valmiusasteesta kuin yrityksen olemassaolosta sinänsä.
Tavoitteena tuottaa hyötyä muille kuin itselleen?
Moni luonnollisen henkilön aktiviteetti saattaa tuottaa hyötyä pääasiassa muille kuin aktiviteetin
tekijälle itselleen tai hänen perheelleen, vaikka toiminta ei liittyisi työsopimuksen alaisiin tehtäviin.
Esimerkiksi toisillekin etua tuottavaa toimintaa saatta olla esimerkiksi hankintojen tekeminen,
muutamat toimet sosiaalisessa mediassa tai esimerkiksi tutkimuksiin vastaaminen. Toisaalta
yksityishenkilö saattaa markkinoida osaamistaan esimerkiksi tulonlähdettä etsiessään tai osallistua
erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
Ammattimaisuutta?
Ammattimaisuus lienee ensi sijassa riippuvaista ammatillisesta osaamisesta. Joidenkin palvelujen
toimittaminen ei vaadi virallista lupaa tai pätevyystodistusta toimittavalta taholta. Jotkut työllisen
määritelmät saattavat sisältää viittauksia myös toimintaan, joka ei vaadi erillistä yrityksen
perustamista tai koskee yrittäjän taloudessa olevien henkilöiden toimintaa, jolloin sopiminen
joistakin työllisyyteen liittyvistä seikoista saattaa jäädä jokseenkin epämuodolliseksi.
Jatkuvuutta tai toiminnan laajuutta?
Jotkut työllisyyteen liittyvät määritelmät eivät sisällä kovinkaan suuria vaatimuksia toiminnan
jatkuvuuden tai laajuuden näkökulmasta.
Toimii toisen nimissä, toisen ohjeiden mukaan tai toisen vastuulla?
Kaikki työllisyyteen liittyvät määritelmät eivät sisällä velvoitetta toisen lukuun / nimessä
toimimisesta. Niin yksityishenkilö kuin moni yrittäjäkin vastaa toiminnastaan myös omalla
henkilökohtaisella omaisuudellaan. Toisaalta toisen lukuun / nimessä toimiminen ei edellytä
työsuhdetta tai toiminnan yritysluonteisuutta. Myöskään yrityksen omistamien laitteiden käyttö
toiminnassa ei välttämättä edellytä työsuhdetta. Toisaalta esimerkiksi moni freelancer saattaa
tehdä töitä henkilökohtaisesti omistamillaan välineillä. Lisäksi nykyajan työelämässä moni työntekijä
käyttää paljon omaa harkintavaltaa ja osaamistaan työtehtävien hoitamiseen eikä edes odota
tarkkaa ohjeistusta työnantajalta.
Olisi hyvä keskustella taloudellisesta aktiivisuudesta ja muusta aktiivisuudesta tiedostetusti erillään
ja kiinnittää huomiota erilaisten toimien vaikutuksiinn esim. koskien elintasoa, kilpailukykyä ja
teknologista kehitystä. Lisäksi työllistymisen määritelmä sisältää tällä hetkellä monenmuotoista
aktiviteettia varsin erilaisilla tavoitteilla, joiden kehittymistä ja vaikutuksia saattaisia olla aiheellista
seurata erikseen.
Taloudellinen aktiivisuus ja hyvinvointi eivät siis ole ainoastaan työnteosta riippuvaista. Hyvin
merkityksellistä on esimerkiksi myös kyky hyödyntää tietotaitoa. Entä tekeekö tietointensiivisyys
työllisyyden mittaamisesta entistä vaikeampaa? Miten pitäisi luokitella esimerkiksi kuluttajan
näkemä vaiva palvelun tai tuotteen hankintaan ja hyödyntämiseen liittyen? Edistys vaatii usien
vaivannäköä ja mukautumista kaikilta osapuolilta.
Mitä moninaisemmiksi muodostuvat tavat tuottaa tai ansaita ja mitä häilyvämmäksi muuttuu raja
esimerkiksi yrittäjän, työntekijän, kuluttajan ja omistajan roolien välillä, sitä vaikeampi on ajatella
työllisyyden sellaisena kuin se nyt käsitetään selittävän hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Työllisyydestä
ei myöskään mielestäni saisi tulla välinettä perinteisten toimintamallien tai rakenteiden ylläpitoon
väkisin, jos ne eivät enää millän tapaa vastaa toimintaympäristön tarpeita.
Johanna Sandman
30.6.2019
© Johanna Sandman 2013-2023